Uusi osoite. Tervetuloa

http://web.comhem.se/lukupiiri

Sinuhe egyptiläinen, Mika Waltarin ensimmäinen suuri historiallinen romaani, ilmestyi vuonna 1945 ja on siitä asti nauttinut menestystä yhä uusien lukijapolvien keskuudessa niin Suomessa kuin erikielisinä käännöksinä ulkomailla.

Oletko lukenut Sinuhen, nyt tai aiemmin? Niin tai näin, tulethan lukupiirin 14. syyskuta klo 14 keskustelemaan kirjasta!

Paikka on Berättarrummet, Göteborgin Kaupunginkirjaston kellarikerroksesa.

Sunnuntaina 18. toukokuuta, Leena Krohnin Tainaron:

Lukupiiriläisiä oli 15. 8 oli kirjan lukenut, 7 ei. Pisteitä kertyi 5, 4½ ,3 ,4 ,4-,3-,4 ja 4, eli keskiarvoksi tuli 4,25.
Keskustelimme jonkin verran kirjan nimestä Tainaron. Sehän liittyy muinaseen kreikkalaiseen mytologiaan. Tainaron on kivinen niemen kärki, tie tuonelaan.Tainaron on tässä kirjassa ikuisesti muuttuva, siitä ei voi tehdä karttaa. Hyönteiset ovat toisinaan pelottavia, mutta muistuttavat myös siitä, miten ihmiset kokevat toisensa. Onko kirjeen kirjoittaja ihminen, entä kirjeiden kohde, entinen rakastettu vai ihmisen ikuisen kaipuun kohde. Tainaron on muutoksian ja metamorfoosien kirja.Kirja on niin monivivahteinen, että jokaisella on sille oma tulkintansa. Krohnin lauseet ovat kirkkaita, hänen omasta mielestään lause on kaunis, jos se on selkeä ja ymmärrettävä ja jossain mielessä tosi.

Eeva Kilpi kirvoitti keskustelun, jossa liikuttiin mies-luonto-Karjala-akselilla. Eeva Kilven ajatuksissa on paljon sellaista, mitä tunnistaa omakohtaisesti. Pohdimme myös sitä, missä määrin UNTA VAIN on kirjailijan tilinpäätös.
Tasaisesta pisteistyksestä kertyi keskiarvoksi 4.

Keskiarvolla 2,5 ja tasaisella hajonnalla kahdesta pisteestä kolmeen jätti Itkosen romaani Kohti lukupiirin. Kielenkäyttö ja kielen tuoreus kyllä miellyttivät ruotsinsuomalaisia lukijoita. Mutta vittu! Vittu, vaikka vittu kyllä vitutti, niin kyllä se juttutti. Vittu on muinaisskandinavilainen pyhä palvontapaikka metsässä. Syytäkin vituttaa!

Fazerin laksritsa ja suklaa päihittivät vadelmaveneet mennen tullen lukupiirin esittelykierroksella, jossa osaanottajat tällä kertaa saivat nimensä ohella kertoa jotain makeismieltymyksistään. Myös Tupla ja Budabest kohotettiin korkealle.

Kirjana Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli jossain kohtaa mennyt useimmille väärään kurkkuun. Olemme kai liian väsyneitä näihin kliseisiin voidaksemme syttyä kirjasta. Mutta joukossamme oli juuri tammikuussa Ruotsiin muuttanut hesalainen, joka nosti kirjan korkeimmalle arviossaan. Kahdesta neljään ja puoleen tuli pisteitä, ja Vadelmavenepakolainen pääsi keskiarvoon 3,2.

Lukupiirin päätteksi katselimme Yle Teeman Kirjamaan syksyllisen ohjelman Göteborgin kirjamessuista, lukupiiristä, Asko Sahlbergista, Alakosken Sikaloista ym.

Meitä oli 16 päättäjää ( kiitos Sisuradion mainostuksen ), tosin vain 6 Hannu Väisäsen Finlandiapalkittuun teokseen 'Toiset kengät' perehtynyttä lukijaa sunnuntain lukupiirissä 13. tammikuuta.

Herkkää, kaunista, lämmöllä suollettua teksitä. Siitä olimme yhtä mieltä. Tosin joku kaipasi syvempää tarkoitusta ja kaikuluotaamista. Keskiarvoksi tuli 4,05. Tarina kantaa.

Kolmesta viiteen pisteeseen heittelehti arvio Asko Sahlbergin romaanista Siunaus lukupiirin arvoasteikossa. Kieli oli kaikenkaikkiaan nautinnollista. Tosin jotkut kokivat häikäisevän kielen paikoitellen kahlitsevan ilmaisun luontevuutta. Hyvin paljon kysymyksiä ja keskustelua herätti tämän kirjan uskalias aihe ja arvoituksellinen sanoma. Pitikö se kirjoittaa, ja miksi?

Keskiarvoksi tuli 4. Siitä päätellen, hyväksi se oli.

Kaksi vitosta, yksi 4½, kaksi nelosta ja kaksi 3½:ta vei keskiarvon 4,2:een Orham Pamukin Lumelle. Kirjasta pidettiin. Tässä meillä on kirjailija suurella K:lla, palkintonsa arvoinen, työnsä huolella läpi käynyt. Joskin se saattoi hiukan uuvuttaa, vähän siitä riippuen, kuinka paljon taustatietoa ja poliittista kiinostusta aiheeseen oli.

Oliko kirjassa huumoria, ja onko jonkin tasoinen huumori kirjan mielenkiinnon ylläpidon edellytys, oli eräs keskustelumme aiheista. Ja se löytyi, se huumori. Oi jospa oisit saanut olla mukana!

Sikalat sai pohjanoteerauksen,

keskiarvon 2,0 Göteborgin lukupiiriltä. 11 hengen raadilta löytyi tosin myös yksi vitonen ja yksi nelonen, mutta 5 ykköstä ja yksi puolipiste vei keskiarvon alas. Kirja koettiin masentavaksi ja raskaaksi, kieleltään avuttomaksi joskin epätasaiseksi, ajankuvaukseltaan epäjohdonmukaiseksi, pinnalliseksi kuvaukseksi ilman kaivattua tulkintaa. Sekä myös suomalaisuuden stereotypioita kaiuttavaksi. Jos perheen nimi olisi ollut Svensson, ja Leena olisi ollut Stina, August-palkinto olisi ehkä mennyt kirjallisesti arvokkaammalle teokselle. Ne, jotka kirjasta pitivät, korostivat Alakosken uskallusta ja rehellisyyttä kuvata 1970-luvun todellisuutta.

Jokohan nyt antaisit kuulla oman mielipiteesi? Ota osaa keskusteluun!

Sofi Oksanen ja Kirjamaa syyskuun lukupiirissä29. syyskuuta kirjamessuilla vieraillut Sofi Oksanen saattoi iloksemme osallistua lukupiiriin, kun käsillä oli hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät. Sofi kertoi alunperin tahtoneensa käsitellä syömähäiriöitä kokonaisemmin ja yhteiskunnallisemmin kuin aiemmin oli tehty. Mutta kielikuvat ja metaforat alkoivat samalla viedä Viroon. Näin kirjan aihepiiri laajeni.

Kreetta, jolla oli miehensä kautta läheiset yhteydet Viroon, kiitteli Sofia erityisesti Viron historian tunnetuksi tekemisestä.

Lukupiirissä vieraili myös televisiointiryhmä Suomen Yleisradiosta purkittamassa lukupiiriä syksyn ohjelmasarjaansa Kirjamaa.

Axevallan kesä 2007

Ruotsinsuomalasuus oli Axevallan kesän 2007 teemana, ja Asko Sahlberg oli siellä vetämässä kirjailijaseminaaria lauantaina 18. elokuuta. Ehkä joku muistaa, että kirjailijanuransa alussa häntä ei oikein tahdottu hyväksyä ruotsinsuomalaisten joukkoon. Silloisessa Viikkoviestissä käytiin kuumia keskusteluja asiasta. Nyt Askon viittaus vanhoihin kiistoihin herätti salissa hilpeyttä: ”Sanon nyt me ruotsinsuomalaiset, koska aikanaan minulle opetettiin, että ruotsinsuomalaisuus edellyttää ainakin kymmenen vuoden oleskelua tässä maassa. Olen nyt asunut täällä yksitoista vuotta.”
Asko kertoi omasta kirjailijanurastaan, kokemuksistaan ruotsinsuomalaisista, etenkin kirjoittajista, ja siitä kaivatusta suuresta ruotsinsuomalaisesta siirtolaisromaanista, josta aina silloin tällöin puhutaan. Sellaisen eeppoksen tekemiseen hän ei ainakaan toistaiseksi itse ryhdy, vaan suunnitteilla on kolme historiallista teosta parin vuosituhannen takaa. Silti hän otti kantaa siihen, mistä näkökulmasta tällainen teos kannattaisi kirjoittaa. Hänen mielestään tärkeää olisi valottaa ruotsinsuomalaisten ainakin näennäisesti varsin onnistunutta sopeutumista uuteen yhteiskuntaan, ja sitä minkälaisia kasvukipuja tähän prosessiin on liittynyt.

8 lukupiiriläistä oli keskustelemassa sunnuntaina 13. toukokuuta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Oli kiintoisaa uudesti lukea klassikko, josta useammalla meistä oli jonkinnäköinen tuttavuus kouluajoilta, tai jopa lapsuudesta, ja tuoreeltaan vaihtaa ajatuksia siitä mitä tämä kirja on itse kullekin merkinnyt ennen ja nyt. Olipa kirja esillä myös monenlaisena versiona, yksi niistä Gallen-Kallelan kuvittama. Keskstelu liikkui teoksen historiallisessa taustassa, sen perisuomalaisuudessa, sen sanomassa. Kaikki olimme Kivellä lyötyjä. Hänen suomenkielensä sikatuoreus herkistää kenet tahansa milloin vain.

Huhtikuun lukupiiri antoi 3,3 Virpi Hämeen-Anttilan kirjalle perijät. Kirjan lukee mielenkiinnolla, ja se on helppolukuinen.

Ennen lukupiiriä Götanmaan Kalevalaiset esitteli toimintaansa, ja Berättarrummetissa oli esillä Kalevalkorunäyttely.

11 maalisuuta punnittiin Rosa Liksomin vuonna 2006 ilmestynyt Maa. Kirjaa ja kirjailijaa kiiteltiin. Heli ja Greta puhuivat lämpimästi kirjasta Rosa Liksomin muuhun tuotantoon vertaillen. Keskusteluun toi syvyyttä myös se, että Asko tuntee kirjailijakollegansa henkilökohtaisesti.

Pisteitä kirja Maa sai 4 * 4 ja 3* 4½, siis 4,2.

Esittelykierroksella annoimme Rosa Liksomin kunniaksi murrenäytteitä, ja keskustelu karkaili stadin slangista savvoon.

11. helmikuuta keskusteltiin lukupiirissä Kjell Westön finlandiapalkitusta kirjasta Missä kuljimme kerran ( Där vi en gång gått ). Arviot olivat tasaisen kiitteleviä, ja kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että kirja on saamansa palkinnon ansainnut. Kuten tavallista, kirja arvioitiin pisteskaalassa 0-5. Se sai tasaiset tyylipisteet 4 x 4,5 ja 3 x 4, ja keskiarvon 4,3. Tätä kirjaa lukupiiri suosittelee yksimielisesti ja lämpimästi kaikille kirjojen ystäville!

Lukupiiri kokoontui 10. joulukuuta keskustelemaan Helvi Hämäläisen kirjasta Kaunis sielu. Tämä kirjailijan kuoleman jälkeen 2001 julkaistu teos, jonka hän on kirjoittanut ja 1927, oli ollut vaikeasti tavoitettavissa. Vain kolme lukupiiriläistä oli lukenut sen, ja se sai pisteitä 1-5 haitarissa 3-3-5, siis 3,7.
Kirjaa pidettiin hiukan vaikeaselkoisena ja pitkäveteisenä. Pluspuolella oli kaunis kieli, luonnonkuvaukset ja rohkeus. Haastava kirja se on. Näin lopettaa arvionsa Kaija Matikainen Ylioppilaslehdessä:

"Hämäläinen kirjoitti muistelmissaan olleensa teosta kirjoittaessaan 'esteettisen maailmankatsomuksen vanki'. Tuo kauneudenrakkaus sävytti koko hänen kirjailijantyötään ja välittyy myös Kauniin sielun murhaajattareen: tämä on tosin sairas, mutta ehdoton ja järkkymätön pyrkimyksessään säilyttää kauneus, vaikka murhaamalla. Kaunis sielu on loistava, hurja pienoisromaani." http://www.ylioppilaslehti.fi/2001/05/11/kaunis-murhaajatar/

Jos kaipaat tällaista haastetta, liity jonoon ja varaa kirja Göteborgin kaupunginkirjastosta. Kustantamolta painos on toistaiseksi loppu.

Lukupiirisläiset toivottivat toisilleen lukukokemuksista rikasta joululomaa. Tammikuun lukupiirissä, joka poikkeuksellisesti päätettiin pitää vasta 21. tammikuuta, mietitään enemmän, mitä kirjoja valitaan maaliskuusta eteenpäin.

Lukupiiri kokoontui 8. lokakuuta keskustelemaan Sisko Istanmäen noivellikokoelmasta Peili, ja Mika Waltarin novellista Kosto. Keskiarvo novellille Peili oli 4,5, harvinaisen kovat pisteet haarukassa neljästä viiteen. Mika Waltarin novelli Kosto sai 3,5 pistettä. Hajonta käsitysten välillä oli suurempi, haarukassa kahdesta viiteen.
Lukupiiriin voi varsin hyvin tulla, vaikkei ole ehtinyt lukea käsiteltävää kirjaa tai novellia. Keskusteluun voi silti ottaa osaa, ja ehkä innostua lukemaan käsitellyn tekstin myöhemmin.

Göteborginsuomalainen kirjailija Asko Sahlberg kertoi lauantaina 30. syyskuuta kirjailijanurastaan. Paikkana oli Majornas Bibliotek. Kolmisenkymmentä kulijaa oli kokoontunut paikalle. Keskustelua käytiin lähinnä romaanien Tammilehto (Eklunden) ja Eksyneet (De vilsegångna) pohjalta.

Asko Sahlberg on julkaissut romaaneja tiheään tahtiin. Paluu pimeään, joka ilmestyi keväällä 2006, on hänen seitsemäs romaaninsa tällä vuosituhannella. Lisäksi hän on vetänyt kirjoituskursseja, ollut mukana lukupiirissä ja vieraillut Länsi-Ruotsin suomalaisen kirjoittajayhdistyksen tapaamisissa. Kiitokseksi kulttuurin tukemisesta ruohonjuuritasolla Länsi-Ruotsin suomalainen kirjoittajayhdistys antoi Askolle oliiviöljyjä erilaisin maustein.

Bok & Bibliotek

Messujen parasta antia on jo perinteinen suomenkielinen matinea, jonka Göteborgin kaupunginkirjasto järjestää yhteistyössä Suomen kirjailijaliiton kanssa. Tänä vuonna mukana panelissa Virpi Hämeen-Anttila, Asko Sahlberg, Helena Sinervo ja Ilpo Tiihonen. Teemaksi kiteytyi runous versus prosa.

Lukupiiri on kokoontunut keväästä 2005. Oheisista kirjoista olemme keskustelleet, ja myös antaneet pisteitä yhdestä viiteen. Joskus teemana saattaa olla esimerkiksi runous tai kesän parhaat lukukokemukset.

<---- Kaksoiskosketa lista luettavaksi

Oletko lukenut jonkin kirjoista? Mitä mieltä olit?